Kaikkiaan alku Suomen sarjassa oli hankala, sillä syksyn vesisateet estivät kaukalon laiton. Siten jääharjoittelu jäi kovin vaillinaiseksi. Sarjakin saatiin kunnolla alkuun vasta vuodenvaihteen jälkeen. Ensimmäisen sarjaottelun Kärpät pelasi vieraissa Vaasan Tornadoa vastaan. Ainakin vaasalaisten yllätykseksi Kärpät oli parempi maalein 3 – 5. Lehtitietojen mukaan oululaiset voittivat erikoisesti paremman luistelutaitonsa ansiosta, jonka moni pelaaja oli hankkinut jääpallon pelaamisella. Tässä ensimmäisessä ottelussa Kärppien parhaana pelaajana palkittiin Veijo Niemelä.
Ensimmäinen kotiottelu pelattiin Kokkolan Hermestä vastaan, joka oli voitettu syksyllä harjoitusottelussa. Lehtikirjoitus ennen ottelua opasti yleisöä pelin seuraamisessa: “Kun kaukalon ympärille on nyt saatu penkit, niin yleisön on ehdottomasti oltava pois aidalta, ettei vain vahinkoa pääse sattumaan, siis arvoisa yleisö penkkien päälle, sieltä on hyvä näkyväisyys kaikille ja joka paikkaan.” Lehtimainoksen mukaan keskuskentällä oli myös soittoilta. Samalla lipulla pääsi kumpaankin tilaisuuteen. Tässä ottelussa yleisöä oli n. 500 henkeä, joka lehden mukaan oli tyytyväinen näkemäänsä, varsinkin kun kotijoukkue voitti sen maalein 4-2 (1-1, 5-1, 0 – 0). Selostuksen mukaan ottelu oli erittäin tasainen, Kärppien maaleista yksi oli Hermeksen pelaajan ns. ”oma maali”.
Voittoja tulikin kauden aikana niin, että Kärpät voitti lohkonsa ja pääsi näin mestaruussarjan karsintoihin. Niissä joukkue osoittautui vielä liian pehmeäksi häviten Töölön Vesalle 3-5 Kallion kentällä Helsingissä pelatussa ottelussa, joten mestaruussarja jäi haaveeksi.
Samana vuonna Kärpät oli mukana Suomen Cupissa päästen peräti neljännelle kierrokselle. Mukana oli enää kuusi joukkuetta. Tällöin tuli 2-6 häviö lopulliselle Cup-voittajalle, Tampereen Tapparalle.
Kuvaavana siitä, millä tasolla 1950-luvulla toiminta oli, on nähtävissä esim. 7.1.1955 johtokunnan kokouksen parista pykälästä. 2 §:n mukaan päätettiin hankkia vuosikokoukseen junioreille makeisia, että he saisivat jotakin korvausta kesäajasta. Seuraavassa pykälässä taas todetaan; “Päätettiin perustaa II joukkue jääkiekossa ensi talveksi sikäli kun harrastelijoita ja innostusta riittää”. Samassa kokouksessa selvitettiin kassanhoitajalle johtokunnan jäsenten henkilökohtaiset saatavat seuralta, jotta saataisiin selville tilinpäätökseen todelliset velat ja saatavat.
Saman vuoden syksyn kokouksessa johtokunta päätti, että seura ei osallistu lainkaan jääpallosarjoihin. Suunta kohti jääkiekkoa vahvistui siis vähitellen. Rahojen keräämiseksi vuonna 1956 seura järjesti helmikuun 22.pnä kymmenvuotisjuhliensa osana ilotulitus- ja soittoillan sekä jääkiekko-ottelun Keskuskentällä. Tätä varten piti anoa lupa poliisilaitokselta. Myönnetyssä luvassa ilmoitetaan, että tilaisuus oli lopetettava klo 22. Papereista löytyy myös anomus ja lupa järjestää Cup-ottelu Kärpät – Kokkolan Hermes jääkiekkokentällä. Tällaiseenkin piti hakea erillinen lupa.
Suomen sarjassa pysyttiin sitten vuosikymmenen loppupuoli. Vastustajat vaihtelivat jonkin verran lohkojakojen mukaan. Pohjoislohkossa pelasivat sellaiset joukkueet kuin RU-58 Porista, Mäntän Urheilijat ja Pieksämäen Palloseura. Pitkät pelimatkat alkoivat rasittaa seuran taloutta. jääkiekkojoukkueen valmentajina toimivat 1950-luvulla Jorma Nykäsen lisäksi Erkki Koret, Keijo Alkunen, Pekka Aitero ja Paavo Pikkarainen.
