Vuonna 1999 Oulun Kärpät 46 ry osti Oulun Jäähallin Myynti Oy:n koko osakekannan 17.12.1999 tehdyllä kaupalla. Yhtiön toiminimi on muutettu myöhemmin Oulun Kärpät Oy:ksi.
Oulun Kärpät 46 ry:n toiminta on kasvanut voimakkaasti ja pääosan tuotoista on muodostanut divisioonatasolla vuoteen 2000 pelannut edustusjoukkue.
Oulun Kärpät 46 ry toimii yhteistyössä Oulun alueen jääkiekkoseurojen kanssa yhteisesti sovittujen toimintaperiaatteiden mukaisesti.
Oulun Kärpät Oy on merkitty kaupparekisteriin 11.1.1995 numerolla 611.546. Yhtiön toiminimi oli aikaisemmin Oulun Jäähalli Myynti Oy. Oulun Kärpät 46 ry:n ostettua Yhtiön koko osakekannan Yhtiön toiminimeksi on muutettu Oulun Kärpät Oy.
Oulun Kärpät Oy on yksityinen osakeyhtiö ja siihen sovelletaan osakeyhtiölakia. Yhtiön tilikausi on 1.5. – 30.4. Yhtiön kotipaikka on Oulu.
Yhtiön toimialana on harjoittaa urheilun kilpailutoimintaa, pelaajaoikeuksien omistamista, ostoa, myyntiä, vuokrausta ja välitystä sekä urheilutilaisuuksien projektien toteuttamista, viihdetilaisuuksien järjestämistä, urheiluun liittyvien tuotteiden ostoa ja myyntiä, urheilu- ja viihdetilaisuuksien yhteydessä tapahtuvaa ravitsemisliike-, kahvila- ja kioskitoimintaa sekä mainostila- ja ilmoitusmyyntitoimintaa, urheiluun liittyvien palveluiden myyntiä sekä konsultti- ja hallintopalvelujen myyntiä. Yhtiö voi omistaa, hallita ja vuokrata kiinteistöjä, osakkeita ja muita arvopapereita.
Oulun Kärpät pelaa tiistaina kahdeksas syyskuuta ottelun Espoon Bluesia vastaan. Ottelu on samalla Paavo Pikkaraisen muisto-ottelu.
Tieto Paavon elokuun 23:ntena tapahtuneesta kuolemasta kiiri shokeeravana ympäri oululaisen ja suomalaisen kiekkopiirin.
Pikkarainen eli täysillä ja kuoli yllättäen ehtimättä jättää hyvästejä tuhansille hänet tunteneille. Hämmennys ja suru on ollut suurta ja vasta jäähallissa tulevat hänet tunteneet ja muistavat ihmiset huomaavaan jotain puuttuvan.
”Aatu” näkyi ja kuului, hyväntuulisuus ja kiekkohenkisyys, vaimo-Olga ja kuoro olivat hänelle kaikki kaikessa.
Kärpät oli Paavon lemmikki jo 1950-luvulta, jolloin kiekkokärpänen puraisi Oulaisissa vuonna 1935 syntynyttä Pikkaraista, silloin nuorta oululaista. Pikkarainen ja Kärpät yhdistettiin 1970-luvulla ja 1980-luvun yhteen lähes jokaisessa lauseessa ja puheessa missä Kärpät tai Pikkarainen mainittiin.
Kärpät oli paljolti yhtä kuin Pikkarainen ja Pikkarainen yhtä kuin Kärpät. Kärppien nousu maan parhaaksi jääkiekon kasvattajaseuraksi oli pitkälti Pikkaraisen energian tulosta. Paavo oli 1960-luvun alussa luomassa kaupunginosakiekkoilua, josta tuli oululaisen jääkiekon pelaajasampo, joka yhä jauhaa.
Pikkarainen toimi avotaivaan alla Kärppien yhtenä moottorina koko 1960- luvun, jonka puolivälissä Paavo ja muutamat muut päättivät, että tekojää on Ouluun saatava. Se saatiin ja sinne meni Paavolta ”parinkin mersun rahat” kuten hän itse aina nauraen kinttaalla viittasi.
Pikkarainen oli talkoomies, työnjohtaja, juoksupoika, pelaaja ja väliin yhtä aikaa kolmenkin eri kärppäjoukkueen valmentaja! Yhden kauniin kesälomansa Paavo vietti Raksilassa teltassa, jotta matkoihin ei kuluisi aikaa tekojäätä talkoilla tehtäessä.
Tekojään jälkeen heräsi unelma jäähallista ja jälleen tarttui ikiahkera Paavo puikkoihin. Paavo lobbasi ennen kuin ko. sanaa edes tunnettiin ja eräänä 1970-luvun syksynä sai oululainen kiekkoväki vaeltaa kaupungin upeaan jäähalliin, jota kehtasi näyttää etelän herroillekin.
Kärpät eli ja voi hyvin ahkerien talkoolaisten voimin 1970-luvulla, mutta tekijöiden voimat alkoivat työn määrässä loppua ja hiljalleen kypsyi päätös oman toiminnanjohtajan saamisesta seuraan. Ja kenet Kärpät valitsikaan?
Parhaan miehen, jonka Kärpät ikinä saattoi saada, miehen, jonka sydän oli kiekon mallinen ja katse kirkas kuin baanattu jää. Paavo Pikkarainen jäi pois turvallisesta varaosapäällikön työstään ja syöksyi jäälle, jossa ei työ loppuisi eikä liukkautta puuttuisi. Muusta ei takeita ollutkaan.
— En uskaltanut kertoa Olgalle (vaimolleen Oilille), että siinä ei ollut mitään peruspalkkaa ja oma palkka oli itse tehtävä, supatti Paavo vielä viime syksynäkin muistellessaan ”aikoja, jotka eivät koskaan palaa”.
Olga tosin taisi tietää senkin, kuten sen, että Paavolle Kärpät ja jääkiekko olivat happi ja henki.
Oulussa osattiin jo tuolloin rekrytoida. Oikea mies valittiin ja unelmista tehtiin totta!
Seurasta tuli joka tavalla maan paras. Ei tietenkään pitkäksi aikaa, mutta Paavo ja monet muut yhdessä näyttivät, että mahdottomastakin voidaan tehdä mahdollinen: mestaruus ja Suomen parhaan seuran tittelin saattoi tuoda Tampereen pohjoispuolellekin.
Miesten mestaruutta ei sen jälkeen (1981) Tampereen yläpuolelle ole tuotu.
Avoimuus, innostuneisuus ja maailmaa syleilevä ystävällisyys oli Paavon tavaramerkki, tekemättä: hän oli mitä oli.
Paavo Pikkarainen on ikuisesti kärppä suomalaisten kiekkoihmisten sydämissä. Kiitos ja kunnioitus on paikallaan ennen kaikkea oululaisen jääkiekon puolesta. Kaikki Oulussa korttelikiiekkoa pelaavat kulkevat Paavo Pikkaraisen auraamilla kentillä.
Nyt ja aina! (toimitus, maanantaina 07/09/98 klo 21.25)
